Pörssimaailmassa kaikkia alalla toimijoita kutsutaan yleisesti sijoittajiksi. Tyypillinen uutinen alan lehdistöltä voisi olla: ”Sijoittajat riemastuivat aamupäivän ostopäälliköiden indeksistä mutta kurssit kääntyivät iltapäivällä laskuun korkohuhujen takia.” Kun tätä uutisointia jää tarkemmin miettimään, herää kysymys mikä on sen informaationarvo ja keitä ovat nämä uutisessa mainitut sijoittajat? Eikö pörssi lopulta ole vain markkinapaikka, joka mahdollistaa omistuksen hankkimisen yrityksestä? Aivan samoin kuin Oikotie.fi on markkinapaikka, joka mahdollistaa myytävien asuntojen hakemisen ja lopulta ostamisen (toki erona on se, ettei tältä markkinapaikalta voi napin painalluksella suoraan ostaa mitään).
Entä minkä takia suurin osa sijoittajista polttaa näppinsä pörssissä vaikka osakesijoitusten keskimääräinen tuotto on ollut kaikista sijoitusmuodoista historiallisesti paras? Vastaus tähän on yksinkertainen. Suurella enemmistöllä ei ole ymmärrystä siitä, mitä menestyksekäs osakesijoittaminen vaatii. Tämä epäonnistuva enemmistö itse asiassa spekuloi markkinoilla eikä sijoita. Spekulointi itsessään ei ole moraalitonta eikä laitonta mutta ei myöskään tuottavaa. Sitä voisi jopa verrata uhkapelaamiseen.
Sijoittamisen ja spekuloinnin käsitteet ja niiden erottaminen toisistaan esitettiin jo vuonna 1949 Benjamin Grahamin julkaisemassa kirjassa the Intelligent investor. Kirjan ydinajatus ja mielestäni tärkeimmät lauseet koko osakesijoittamisen ymmärtämisessä kuuluvat:
”An investment operation is one which, upon thorough analysis promises safety of principal and an adequate return. Operations not meeting these requirements are speculative. Investment is most intelligent when it is most business like.”
Se vähemmistö alalla toimijoista, joka ymmärtää yllä mainitun fundamentaalisen erottelun ja on valinnut sijoittajan tiensä sen mukaisesti, on keskimäärin pitkällä aikavälillä menestynyt huomattavasti paremmin kuin suuri enemmistö. Kyse ei lopulta ole erityisen monimutkaisesta asiasta vaan lähinnä sijoitusfilosofisesta lähestymistavasta. Ongelma on, että nykypäivän pörssimaailma ei osaa erottaa sijoittamista spekuloinnista ja jopa kannustaa jälkimmäiseen. Esimerkiksi talouselämää käsittelevän lehdistön jatkuva uutisointi on eräänlaista hälinää, joka sekoittaa enemmän kuin valistaa.
Nykyään sijoituskohteet jaotellaan usein arvo- ja kasvuosakkeisiin. Tämä linkitetään usein Grahamin sijoitustyyliin. Tämä on kuitenkin vain yksi tapa nähdä ja jakaa sijoituskohteita. Käytän itse mieluummin ilmaisua rationaalinen sijoittaminen. Tässä perustana on (ei tärkeysjärjestyksessä vaan kokonaisuutena):
- Sijoituspäätöksen näkeminen prosessina, johon kuuluu sijoituskohteen perusteellinen analysointi.
Rationaalinen sijoittaminen ei vaadi erityistä älykkyyttä tai ole erityisen vaikeaa. Markkinoita yleistä tuottoa paremman tuoton saavuttaminen vaatii kuitenkin paneutumista ja ammattimaista otetta. Paras salkunhoitaja on aina valveutunut sijoittaja itse. Jos ulkoistaa salkkunsa hoidon ei pidäkään odottaa kuin parhaimmillaan markkinatuottoa (indeksirahasto). Aktiivisesti hoidettu rahasto todennäköisesti jää tästä tuotosta jälkeen.
- Sijoittamisen ja spekuloinnin erottaminen toisistaan
Tästä rationaalisessa sijoittamisessa on kyse. Jännitystä kannattaa elämään hakea muilta alueilta kuin pörssistä. Pörssijännitys tulee todennäköisesti kalliiksi eli ylimääräistä rahaa on parasta tällöin olla. Lainaus Benjamin Grahamilta sopii hyvin tähän:
”People who invest make money for themselves; people who speculate make money for their brokers.” – Benjamin Graham
- Riskinhallinnan korostaminen tuottojen sijaan.
”Risk means more things can happen than will happen.” – Howard Marks
Rationaalisessa sijoittamisessa kokonaisriskin minimoiminen on avainasemassa. On pyrittävä minimoimaan lopullisen menetyksen riskiä sen sijaan, että sijoitetaan suurella riskillä maksimaalisen tuoton toivossa. Useimmat eivät näe erityistä riskiä sijoituksessa yhtiöön, joka on esim. pankin suosittelema muotiosake joltain ”kuumalta” toimialalta. Näinhän kaikki muutkin tekevät hän ajattelee. Todellisuudessa kuitenkin juuri näin maksimoidaan laskun riski tuottojen toivossa. Pelkästään näillä perusteilla ei nimittäin arvioida yrityksen sisäistä arvoa (kohta 4.) ja turvamarginaalia (kohta 5.) jotka ovat riskienhallinnan perusta.
- Itse sijoituskohteen (yrityksen) erottaminen pörssikurssista. Yrityksellä on oma sisäinen arvonsa, joka ei ole yhtä kuin pörssikurssi.
”The stock market is filled with individuals who know the price of everything, but the value of nothing.” – Phillip Fisher
Osakesijoittamisessa yleisesti keskitytään lähinnä osakkeiden pörssiarvoon. Rationaalisessa sijoittamisessa lähtökohtana on kuitenkin yrityksen likimääräisen arvon määrittäminen. Kutsun tätä yrityksen sisäiseksi arvoksi. Yrityksellä on siis sisäinen arvo, joka on riippumaton pörssiarvosta. Sisäistä arvoa määritettäessä voidaan työkaluina käyttää esimerkiksi yrityksen taseen, nykyisten ja tulevien kassavirtojen analysointia, yrityksen markkinoita ja yrityksen asemaan näillä markkinoilla sekä oman pääoman tuottoa.
Tässä arvioinnissa joudutaan käyttämään epävarmoja muuttujia ja näin myös lopputuloksen täytyy olla likimääräinen arvio. Sijoittaja pyrkii arvioimaan sen haarukan, jonka välillä yrityksen arvo hänen mielestään todennäköisesti on. Juuri tämä arvostamisen vaikeus antaa kuitenkin mahdollisuuden hyödyntää yhtiön arvostustasoja sijoitustoiminnassaan. Kokemuksella on tietysti vaikutuksensa esimerkiksi todennäköisen arvostushaarukan arvioinnissa
- Sisäisen arvon ja pörssikurssin eron hyödyntäminen. Rationaalisessa sijoituksessa on turvamarginaali, joka suojaa pääomaa.
“Price is what you pay. Value is what you get.” – Warren Buffett
Kun sisäinen arvo on laskettu, tätä verrataan pörssikurssiin. Rationaalinen sijoituspäätös perustuu markkinakurssin ja sisäisen arvon eron hyödyntämiseen. Hyvä yritys ei välttämättä ole hyvä sijoitus, jos turvamarginaalia ei ole. Koska sisäinen arvo on likimääräinen arvio, on myös turvamarginaalin oltava tämän mukainen eli ainakin 20-30% osakkeen arvioidusta arvosta. Turvamarginaali voi kuitenkin olla perustellusti erisuuruinen eri yrityksillä. Voi esimerkiksi olla perusteltua käyttää alhaisempaa turvamarginaalia yritykseen, joka toimii vakailla ja suhteellisen ennustettavilla markkinoilla (Vaikkapa The Coca-Cola Co.)
- Markkinapsykologian ja markkinoiden ymmärtäminen ja hyödyntäminen.”The most important quality for an investor is temperament, not intellect.” – Warren Buffett
Markkinat ovat epärationaaliset. Tämä poikkeaa yleisesti hyväksytystä tehokkaiden markkinoiden hypoteesista, mutta on päivittäin nähtävillä. Joskus vahvempana ja joskus heikompana. Kun uutiset muuttuvat synkiksi ja markkinoilla hermoillaan ja jopa panikoidaan, osakekurssit laskevat usein suhteettoman paljon. Samoin käy toiseen suuntaan kun näkymät ovat valoisimmillaan. Sama pätee myös yksittäisiin osakkeisiin. Kun tämän ymmärtää, katsoo markkinoita eri näkökulmasta. Markkinoiden pitäisi olla ystävä, ei vihollinen. Kun se tarjoaa epärationaalisia hintoja, pitää tätä hyödyntää. Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on – kärsivällisyyden lisäksi – yksi vaikeimmista asioista sijoittamisessa. Kun kaikki muut myyvät osakkeitaan pelokkaina, on vaikeaa olla rohkeaa ja olla ostolaidalla.
- Kärsivällisyys
”Compound interest is the 8th wonder of the world. He who understands it, earns it; he who doesn’t, pays it.” – Albert Einstein
Rationaalisessa sijoittamisessa on ensiarvoisen tärkeää olla pitkäjänteinen ja jättää markkinoiden liikkeet omaan arvoonsa (lukuun ottamatta ylilyöntejä, joita voi ja pitää hyödyntää). Rationaalisen sijoituksen todellinen tuotto realisoituu sijoituksen sisäisen arvon kasvuna ja toisaalta sijoituksen sisäisen arvon ja markkina-arvon eron hyödyntämisestä. Tällöin markkinatkin ajan kuluessa tulevat reagoimaan tähän sijoituksen sisäiseen kasvuun ja aliarvostukseen. Volatiliteetti eli osakekurssien tapauksessa kurssiheilahtelu ei ole pitkäaikaiselle sijoittajalle riski, jos itse sijoituskohde kasvattaa sisäistä arvoaan eikä sijoitusta tarvitse ulkoisesta syystä realisoida epäedullisena aikana. Kaupankäynnin minimointi myös lisää tuottoa, koska se pienentää kuluja ja veroja.
Nämä Grahamin opit antavat raamit rationaaliselle sijoittamiselle. Graham itse eli 1929 suuren laman ajan, jossa hän menetti suurimman osan sijoitusvarallisuuttaan. Hänen sijoituskohteiden valintaa leimasi tämä tausta sekä se, että markkinoilla oli laman jäljiltä paljon tasearvoltaan hyvin aliarvostettuja yhtiöitä. Näistä syistä johtuen Graham painotti yritysten tasearvoa aliarvostuksen mittarina. Grahamin periaatteet eivät kuitenkaan rajoita sijoittamista vain tämän tyyppisiin osakkeisiin. Jokaisen sijoittajan pitäisi ennemminkin luoda ja kehittää itselleen oma sijoitusfilosofia rationaalisen sijoittamisen puitteita noudattaen, jota hän sitten noudattaa kaikissa tilanteissa.
Jo pelkkä objektiivisen analyysin tärkeyden ymmärtäminen ja tähän liittyvä tiedon syventäminen on jo puolivoittoa, riippumatta siitä mikä on oma sijoitustyyli. Jos sijoituskohteen valinta tehdään umpimähkään ja vaikkapa jonkun suosituksen perusteella, on tätä päätöstä vaikea myöhemmin analysoida ja tehdä sen pohjalta perusteltuja ratkaisuja, sijoituspäätöshän on vain yksi osa prosessia, omistuksen ja mahdollinen myyntipäätöksen lisäksi. Jos taas sijoituksen pohjana on objektiivinen analyysi, voi sijoitusta myös myöhemmin arvioida itsenäisesti. Tämä mahdollistaa myös sijoituksen jälkiarvioinnin. Tästä taas oppii uutta ja kehittyy sijoittajana. Toinen puoli on sitten oman filosofian ja prosessin löytäminen ja kehittäminen.
Mitä on spekulointi
Kun yllä käytiin lyhyesti läpi rationaalinen sijoitusprosessia, on ehkä paikallaan käydä läpi myös tyypillisisiä spekuloinnin piirteitä.
- Keskitytään markkinahälyyn, makrouutisiin, huhuihin ja suosituksiin
”In the short run, the market is a voting machine but in the long run, it is a weighing machine.” – Benjamin Graham
Sijoittaminen on faktoihin perustuvaa yritysanalyysiä ja tämän perusteella tehtäviä sijoituspäätöksiä. Kaikki sijoittamisen ympärillä oleva pörssi-informaatio on sekundaarista ja usein jopa haitallista. Se altistaa mm. lyhytnäköisiin impulsiivisiin päätöksiin ja turhaan riskinottoon. Osta vain sellaisen yhtiön osakkeita, joita voisit hyvin omistaa 10 vuotta vaikka pörssi olisi kiinni koko tämän ajan.
- Ei ymmärretä riskiä
”There are old investors, and there are bold investors, but there are no old bold investors.” – Howard Marks
Se, että riski ei ole toteutunut ei tarkoita, etteikö sitä olisi olemassa. Varsinkin pitkän nousukauden jälkeen tämä unohtuu helposti. Ilman hyvää riskinhallintaa ei sijoittaminen voi pitkällä tähtäimellä olla tuottavaa.
- Toimintaa on lyhytjänteistä ja tempoilevaa
”The stock market is a device for transferring money from the impatient to the patient.” – Warren Buffett
Liika kaupankäynti on hyvin tyypillistä spekuloinnille. Sen lisäksi, että näin realisoituu veroja ja kuluja on kauppojen ajoitus usein kyseenalaista. On esim. tehty tutkimuksia, joissa on verrattu hyvin menestyneen rahaston kehitystä tämän rahaston yksittäisten osuudenomistajan menestykseen. Vaikka rahasto olisi tuottanut kymmenen prosentin vuotuisen tuoton vuosien ajan, on yksittäisen sijoittajan saama keskimääräinen tuotto voinut olla lähellä nollaa. Tämä on mahdollista, koska rahasto-osuus on ostettu juuri väärään aikaan eli huipulla ja toisaalta myyty notkahduksessa.
- Päätökset tehdään laumakäyttäytymisen mukaisesti, eikä ymmärretä markkinapsykologiaa. Osakkeet myydään, kun ne ovat halvimmillaan ja paniikki on päällä. Ostot taas tapahtuvat huippuhinnoilla, kun muutkin ostavat.
”The intelligent investor is a realist who sells to optimists and buys from pessimists.” – Benjamin Graham
Ei ymmärretä markkinoiden toimintaan ja ihmismieltä. On helppoa olla yhtä mieltä muiden kanssa ja sijoittaa osakkeeseen, joka on jo valmiiksi kallis ja nousee edelleen. Tämä saa myös aikaan valheellisen hallinnan tunteen, jolloin riskinhallinta unohtuu – juuri kun se olisi erityisen tärkeää. On kuitenkin syytä muistaa, että ne samat spekuloijat, jotka ovat liikuttavan samaan mieltä osakkeen hyvyydestä, voivat päivässä olla täysi toista mieltä. Ja lasku on usein nousua paljon jyrkempi. Yleisesti ottaen ostot on paras tehdä silloin kun kukaan muu tai harva on kiinnostunut yhtiöstä esimerkiksi jonkun tilapäiseksi arvioidun ongelman vuoksi.
- Ei nähdä yritystä osakkeen takana
“Behind every stock is a company. Find out what it’s doing.” – Peter Lynch
Kun yrityksen sisäistä arvoa ei eroteta pörssikurssista, päätökset perustuvat vain jälkimmäiseen. Ilman yrityksen sisäisen arvo määritystä on kuitenkin mahdotonta hallita riskiä. Jos katsotaan pelkkää kurssikäyrää, miten voi olla varma, ettei tämä käyrä jatka laskuaan nollaan – ja jää sinne? Onnistuneellakaan arvonmäärityksellä ei voi poistaa kurssivaihteluita, mutta tästä ei pitäisi juuri välittää koska kurssikäyrä kuitenkin lopulta pitkällä aikavälillä seuraa yrityksen ansaintakykyä.
Yhteenvetoa
Rationaalinen sijoittaminen on sijoittamista, jossa pyritään kokonaisriskin minimoimiseen hyödyntämällä yhtiön arvioidun sisäisen arvon ja markkina-arvon olennaista eroa. Rationaalinen sijoittaja sijoittaa pitkällä tähtäimellä eikä spekuloi markkinoilla. Hän noudattaa tätä sijoitusfilosofiaansa kaikissa markkinatilanteissa ja tiedostaa sijoittamisen psykologiset haasteet. Hän hyödyntää markkinoiden liikkeitä, ei provosoidu niistä eikä anna muiden markkinatoimijoiden vaikuttaa päätöksiinsä.
